Kristian
Kristian käänsi katseensa höyryävästä teekupistaan portaikkoon, kun kuuli jonkun tulevan alas. Hän hymyili Nuutille, nyökäten tervehdykseksi ja pyöritteli lusikkaa kupissaan, jotta kyseinen litku jäähtyisi nopeammin. He kaksi olivat vielä toistaiseksi ainoita hereillä ja mistä vetoa joku olisi pakko käydä herätttämässä. Hän itse oli aina ollut aamuvirkku, eikä yhtään tiennyt mistä se johtui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti